Juhana Tikkanen

Minusta

Kuka minä olen?

Synnyin Helsingissä Kätilöopistolla huhtikuussa 1978. Lapsuuteni ja nuoruuteni vietin Helsingissä, missä peruskoulun ja lukion kävin Oulunkylässä ja Maunulassa. Muutin puolisoni kanssa Nizzaan 1.1.2012, josta Suomeen palasimme tyttövauvan kanssa itsenäisyyspäivänä 2014, kotiutuen Klaukkalaan. Halusimme muuttaa Nurmijärvelle luonnonläheisyyden, turvallisuuden ja rauhallisuuden vuoksi, sekä asumisen edullisuuden ja hyvien varhaiskasvatuspalveluiden takia. Pääkaupunkiseudun läheisyys teki Klaukkalasta meille parhaan vaihtoehdon. Nyt kun olemme asuneet jo useamman vuoden Klaukkalassa ja olen päässyt vaikuttamaan asioihin Klaukkalan yrittäjien hallituksessa, haluaisin osallistua kunnan päätöksentekoon kokoomuslaisesta, yrittäjyyttä ja työntekoa suosivasta näkökulmasta käsin. Myös lapsiperheiden sekä seniorien tarpeet ovat minulle tuttuja ja sydäntä lähellä. Kaikkea arvokasta ja tärkeää ei voi mitata rahassa, mutta kaikkeen tarvitaan rahaa.

Ahkeruutta ja yritteliäisyyttä pienestä pitäen

80-luvulla lapsuutta eläessäni karkkirahat eivät aina tulleet kättä ojentamalla. Kesälomilla äitini suvun mökillä Nokialla jouduin usein kitkemään kasvimaata ja hoitamaan marjapensaita, kun taas isäni sukutilalla Pielavedellä jouduin pikkupoikana harventamaan vesakkoa vesurilla, istuttamaan kuusentaimia tai tekemään raskaita peltotöitä itseäni pidemmän heinähangon kanssa. Syksyisin ja talvisin taas mummolassa joutui usein heräämään aamuviideltä jänis- tai teerimetsälle.

Silloin kaikki tämä tuntui raskaalta. Olisi ollut kivempaa nukkua puolille päiville ja pelata elektroniikkapelejä ja lukea sarjakuvia. Lapsen mieli kun ajattelee, että metsät kasvattaa itse itsensä, pellot hoitaa viljat ja heinät itsekseen ja ruoka kävelee itse pöytään. Aikuisena sitä nähtyä vaivaa ja tehtyä työtä osaa arvostaa. Arvostan sitä, että minulta vaadittiin asioita – ei vain annettu. Kiitos vanhemmilleni ja isovanhemmilleni tästä.

Oman suunnan löytäminen

Lapsuudessani perheellämme ei ollut juurikaan ylimääräistä rahaa kovin kummoisiin huvituksiin, harrastuksiin tai ulkomaanmatkoihin. Vanhempani olivat julkisella sektorilla töissä, äiti ala-asteen opettajana ja isä yliopistolla. Leluja tai muita annettua viihdykettä ei ollut liikaa, joten viihdytin itseäni piirtämällä. Kun pikkulapsena paperi loppui, piirsin lattiaan. Kun kouluikäisenä paperi loppui, jatkoin piirtämistä pulpettiin. Halusin vain piirtää ja kehittyä siinä. Joskus ala-asteen viimeisillä luokilla näin elokuvan amerikkalaisesta mainostoimistomaailmasta, ja oivalsin, mihin taiteellisia kykyjäni voisin tulevaisuudessa käyttää; päätin ryhtyä mainostoimiston Art Directoriksi. Työskennellessäni esiteininä mainostenjakajana tämä ajatus vahventui entisestään. Juostessani kerrostalojen rappukäytävissä lupasin itselleni, että joku päivä postituksen sijasta suunnittelisin näitä mainoksia. Se lupaus piti.

Lukion ja armeijan jälkeen en ahkerasta pyrkimisestä huolimatta päässyt Taideteolliseen korkeakouluun, enkä ilman koulutusta alan työpaikkoihin, joten ryhdyin yrittäjäksi perustamalla toiminimen vuonna 2001. Ajattelin, että en lannistu, vaan menen haluamalleni alalle opiskellen vaadittavat taidot itse. Yritykseni toimiala ja oma osaamiseni oli graafista suunnittelua, verkkosivujen suunnittelua, logojen ja yritysilmeiden suunnittelua, markkinointia ja mainontaa. Samaan aikaan työskentelin myös kuntosalilla, koska nuoren miehen kuului tietenkin olla vahva – fyysisesti ja henkisesti. En voinut ymmärtää silloin, miksi joku haluaisi olla ilman mielekästä työtä ja heikko, kun ihminen voi tehdä sitä mitä haluaa ja olla vahva. Nyt 20 vuotta myöhemmin ajattelen edelleen tismalleen samoin. Jos ihminen on terve, hän voi lähtökohdistaan huolimatta määrittää oman suuntansa ja tehdä mitä haluaa ansaitakseen rahaa ja merkitystä elämään, lain, moraalin ja fysiikan lakien sallimissa rajoissa. Tässä tarvitaan vain tahtoa, ja sitäkin voi kasvattaa, jos sitä ei vielä ole.

Yrittämistä ja koulunkäyntiä

Olin ollut jo jonkin aikaa toiminimiyrittäjänä, kun menin hakemaan ammattikoulusta oppia painotekniikan saloista. Tein kotoa käsin verkkosivuja ja opiskelin alaa omatoimisesti, mutta koska harvalla on kotonaan painokoneita, täytyi oppia siihen saada ammattikoulusta, johon oli helppo päästä töiden ohessa iltalinjalle. Samaan aikaan verkostoiduin tehokkaasti ja möin omia palveluitani alihankkijana useille päämiehille; netti- ja mainostoimistoille. 

Vuonna 2009 kunnianhimo oman toimiston perustamisesta voitti, ja starttasimme kahden ystäväni kanssa osakeyhtiön. Verkkosivuja, logoja, graafista suunnittelua jne. Tällöin liityin myös Suomen Yrittäjien jäseneksi.

La vie en France

Asuimme Nizzassa avovaimoni kanssa kolme vuotta. Alun perin puhe oli vuodesta, mutta se sitten vähän venyi. Tein etätöitä omaan toimistooni Suomeen työntekijöitteni pitäessä toimistoa pystyssä Lauttasaaressa. Palvelin myös monacolaista superjahtiyritystä hoitaen heidän markkinointiaan, sekä muutamia muita paikallisia yrityksiä. Vaikka pääsin tekemään korkean tason töitä hyperluksustoimialalla, niin kusi ei silti noussut päähän. Välillä kun oman alani töitä ei ollut paljoa, tein “oikeita töitä”. Toimin suomalaisen remonttiyrittäjän apupoikana sekä latvialaisen puutarhurin apupoikana. Työviikkoon mahtui usein sekä superjahtien markkinointia sosiaalisessa mediassa että rikkaruohojen kitkemistä ja ruohonleikkuuta villojen pihamailla, pensasaidan trimmaamista tai kaakeleiden piikkaamista.

Muutto Klaukkalaan ja koulujen penkeille

Kun saimme ensimmäisen lapsemme ja avovaimoni päätti vaihtaa alaa matkailualalta puheterapeutiksi, päätimme muuttaa takaisin Suomeen. Vertailimme eri alueita keskenään, ja päädyimme Klaukkalaan. Halusin tutustua heti  uuden kotikuntamme ja -kylämme asioihin, yrityksiin ja ihmisiin, joten liityin Klaukkalan Yrittäjiin ja pääsin mukaan heidän hallitustyöskentelyynsä. Samaan aikaan päätin jatkaa myös pitkään tauolla ollutta kuntosaliharrastusta, sekä saada siltä alalta lisätuloja ja vastapainoa tietokoneella istumiselle. Kouluttauduin ensin ravintovalmentajaksi, sitten Personal Traineriksi ja vielä voimavalmentajaksikin.
 
Kun tekevälle sattuu, niin jotenkin päädyin isännöimään kuntosalia kauppakeskus Myyrmannissa parin vuoden ajan. Olin spekuloinut ajatusta oman salin pyörittämisestä, ja yhtiökumppanini kanssa sellainen sitten ostettiin. Tai hän osti. Parisen vuotta sitä pyöritettiin tappiolla liian kilpaillulla markkina-alueella, kunnes möimme sen pois. Siinä ei rikastunut muuten kuin kokemuksena.
 
Tämän kuntosaliyrittäjäepisodin jälkeen tein merkonomitutkinnon vuodessa, vaikka perheessä oli jo yksi täysiaikainen opiskelija ja kaksi pientä lasta. Kun kouluja ei tullut nuorena paljoa käytyä, niin halusin nyt – parempi myöhään kuin ei milloinkaan – opiskella. Tätä kirjoittaessani opiskelen Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa tradenomiksi. 
 

Arvot, missiot ja visiot

Jos jaksoit lukea tänne asti, niin kiitos siitä. Ja jos arvoni eivät vielä avautuneet riittävästi, suosittelen sinua lukemaan blogikirjoituksiani. Niitä ei vielä ole, mutta valmistuu kevään aikana ja varmasti kuntavaalien jälkeenkin.